Kuinka päihittää motivaatiopula? Kertomus erään motivaatiopulan päihittämisestä

Tästä striimistä syntyi motivaatio tekstiin, mutta motivaatio myös katosi kuin tuhka tuuleen.

Jokin epämiellyttävä vaanii kokoajan jossain tietoisen ajatusprosessin reunamilla. Sormet rummuttavat polvea levottomasti. Mieleni tekisi vain rentoutua, katsoa ehkä jotain sarjaa tai sitten nähdä kavereita, mutta tuskastuttaa. Tiedän, että minun pitäisi kirjoittaa, mutta se tuntuu vastenmieliseltä. Lopulta pakotan itseni avaamaan tekstitiedoston. Aiemmat muistiinpanoni aiheesta eivät anna tässä hetkessä mitään tarttumapintaa. Epätoivon tunne tavoittaa minut. Onko tässä mitään järkeä?

Suustani pääsee jokin tuhahduksen ja naurahduksen välimuoto: on jokseenkin ironista kärsiä tällaisesta motivaatiopulasta silloin, kun kirjoittamisen aiheena on motivaatiopula.

Tämän blogitekstin kirjoittaminen alkoi, kuten monet kirjoitusprojektit minulla alkavat, innostuneesta suunnitteluvaiheesta. Olimme käyneet keskustelua motivaatiopulasta syksyn 2018 larpintekijöiden residenssissä osallistujien kanssa sekä eräässä livestriimikeskustelussa nyt syksyllä 2019. Nappasinkin tämän aiheen itselleni blogitekstiaiheeksi, sillä yhteisten keskusteluiden pohjalta olin hyvin innossani. Keskusteluista oli noussut hyviä vinkkejä motivaatiopulan selättämiseksi. Kirjoitinkin ylös listan näistä vinkeistä.

Sitten, joitain viikkoja myöhemmin, kun tarkoituksenani oli lopulta kirjoittaa valmis teksti, ei kirjoittaminen meinannut lähteä millään käyntiin. Minua stressasi ja ahdisti – koin niin kutsuttua motivaatiopulaa.

Motivaatiopula

Mutta mitä motivaatiopulalla oikeastaan edes tarkoitetaan? Tämä oli kysymys, johon törmäsin hyvin nopeasti, kun oli jo tarkoitus kirjoittaa. Nykyisenä opiskelijana ja (toivottavasti) tulevana akateemikkona tällainen käsitteenmäärittely kuuluu kirjoitusprosessiin. Tajusin, että motivaatiopula on yksi niistä käsitteistä, joita itsekin käytän sen kumemmmin ajattelematta, mitä sillä tarkoitetaan.

Motivaatiolla itsessään tarkoitetaan toiminnan taustalla olevia motiiveja, siis syitä toiminnalle. Motivaatio voidaan jakaa perinteisesti ulkoiseen ja sisäiseen motivaatioon. Suomen Mielenterveysseuran määrittely kuuluu näin: ”Ulkoinen motivaatio perustuu palautteeseen ja palkintoihin ympäristöstä, tällaisia ovat esimerkiksi arvosanat, raha, kehut, joilla on lähinnä välinearvo. Sisäinen motivaatio tarkoittaa, että henkilö kokee toiminnan itsensä palkitsevana ja saa siitä sisäistä mielihyvää. Sisäinen motivaatio on omien arvojen mukaista toimintaa, ja kannustavaa sinänsä.”

Tällainen motivaation määrittely ei kuitenkaan tuntunut antavan juurikaan eväitä sen motivaatiopulan tai tekemisen vaikeuden purkamiseksi, jota koin. Tiedän, että parhaimmillaan kirjoittaminen on hyvin palkitsevaa jo ihan itsessäänkin. Silti aika ajoin on vaikeaa saada aikaiseksi, ja motivaatio tuntuu olevan kateissa. Millaista on sitten kokemani motivaatiopula?

Omin sanoin luonnehtisin motivaatiopulaa tilanteeksi, jossa minua ei innosta jonkin asian tekeminen, joka minun pitäisi tehdä ja/tai josta olen aiemmin ollut innoissani. Kun puhun motivaatiopulasta, puhun tuollaisista hetkistä. Stressin ja ahdistuksen hetkistä, kun en saa aikaiseksi. Kyseessä on jonkinlainen emotionaalinen este tietyn asian – ja tässä tapauksessa kirjoittamisen – suorittamiselle.

Mutta miten tällaista estettä sitten lähtisi ratkaisemaan?

Keino 1: Itsereflektointi

Turhautuneena ja hetken mielijohteesta suljen tietokoneen. Olen juuri yrittänyt etsiä motivaatiota ja jonkinlaista kipinää blogipostauksen kirjoittamiseen selaamalla netistä erilaisia tekstejä, jotka käsittelevät motivaatiopulaa tai motivaatiota. Niistä ei ole ollut juurikaan apua.

Istun hetken pimeän näytön edessä. Tästä ei tule mitään, ajattelen, mutta kaivan esiin kuitenkin muumikirjan – siis kauniin kalenterini, jonka kannessa muumihahmot tasapainoilevat puujalkojen päällä. Avaan uuden, tyhjän aukeaman ja kirjoitan otsikon ”Motivaatiopula blogitekstin aiheena”. Sitten teen päätöksen kokeilla  vinkkejä motivaatiopulan voittamiseksi. Ensimmäisen otsikon perään lisään tekstin: ”pieni kertomus siitä, kuinka eräs motivaatiopula päihitettiin.” 

Muistikirjaani kirjoitan kysymyksen: miksi tuntuu vaikealta saada aikaiseksi? Alan kirjoittaa.

Tämän tekstin kirjoitusprosessin alkuvaiheilla koin ahdistusta, jonka nimesin motivaatiopulaksi, ja tämän tunnereaktion purkaminen auttoi minua eteenpäin. Taustalta löysin epävarmuutta ja aikataulustressiä. Pysähtyminen ja omien tunteiden läpikäyminen voikin olla ratkaisevaa. Mitä nyt tunnen ja mistä se johtuu?

Ensimmäinen yhteisessä keskustelussa esiin noussut vinkki puolestaan on itsereflektio, eli oman toiminnan tarkastelu ja arvioiminen. Aika ajoin onkin hyvä pysähtyä miettimään omaa toimintaansa. On myös hyvä pysähtyä nimenomaan silloin, kun tekeminen ei tunnu sujuvan. Itseltään voi kysyä: Miksi tekeminen tuntuu nyt takkuavan? Ja mistä se todennäköisesti johtuu? Johtuuko tekemisen vaikeus kenties siitä, että aikaraja tulee liian pian vastaan ja tehtävää tuntuu olevan liikaa? Vai voisiko motivaation lopahtamisen taustalla ollakin rehellisesti tauon tarve?

Riippuen siitä, mistä motivaatiopula johtuu, ratkaisutkin tietysti vaihtelevat.

Sekä tunteiden nimeämistä, että itsereflektiota tuli harjoitettua tätäkin tekstiä tehdessä. Tiedostan esimerkiksi olevani melko hidas kirjoittamaan. Saan kyllä tuotettua suuren määrän tekstiä lyhyessäkin ajassa, mutta tuo teksti on raakaa – sekalainen läjä ajatuksia, sekalaisessa järjestyksessä. Omaa kirjoitusprosessiani kuvaakin prosessikirjoittamisen tapa, ja siinä korostuu useat kirjoituskierrokset ja editoinnin tärkeys. En kuitenkaan osaa ottaa tätä ihan aina huomioon, vaan jätän kirjoittamisen viime tippaan. Useimmiten saan kyllä hommat hoidettua deadlineen mennessä, mutta se on hikistä ja stressaavaa. Useimmiten en ole tyytyväinen lopputulokseen.

Tämä oma ongelmani olisi ratkaistavissa sillä, että aloittaa ajoissa ja varaa tarpeeksi aikaa myös tekstin viimeistelyyn. Kärsin kuitenkin vakavasta aloittamisen vaikeudesta ja viivyttelen aloittamisen kanssa usein viimeiseen mahdolliseen hetkeen saakka. Aivan yhtä usein rima on kuin huomaamatta noussut hyvin korkeaksi ja sen ylittäminen tuntuu ylivoimaiselta. Vasta deadlinen ollessa korvilla saan itseni pakotettua tekemään edes jotain – raapimaan kasaan edes jotain, mikä todennäköisesti täytä omia korkealle nousseita vaatimuksiani.  

Ehkä omassa tilanteessani, ainakin tämän tekstin kanssa, niin kutsuttu motivaatiopula oli pitkälti ahdistusta siitä, etten ollut aloittanut taaskaan ajoissa – ja stressiä siitä, etten saisi vaaditussa ajassa kirjoitettua sellaista tekstiä, johon voisin olla tyytyväinen.

Keino 2: Vertaistuki

Pistän Amalle viestiä ja valitan motivaatiopulastani ja epävarmuuden tuntemuksistani. Minulla on ajatus siitä, että tekisin blogipostauksen, joka tarjoaisi myös muille välineitä ratkaista motivaatiopulansa. Mutta kuka minä olen neuvomaan heitä? Onko minulla edes mitään sanottavaa?

Ama vastaa nopeasti. Hän on ratkaisukeskeinen ja tekee käytännönläheisiä ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi. Tämän lisäksi hän sanoo hyvin tärkeitä ja kaivattuja kannustuksen sanoja, Myöhemmin hän laittaa minulle taltioinnin motivaatiopulaa käsittelevästä striimivideosta kirjoittamisen tueksi.

Toinen yhteisestä keskustelussa noussut vinkki on vertaistuki. Joskus pelkkä valittaminenkin saattaa auttaa, ja usein muilta voi saada uutta perspektiiviä tai käytännönläheisiä ratkaisuehdotuksia (kuten omassa tapauksessani). Jos tietää, minkä tyylistä tukea tarvitsee, sen voi myös mainita.

Keino 3: Aikataulu ja aivotuuletus

Ymmärrän myös pian osan ahdistuksestani johtuvan aikataulupaineesta. Tekstin pitäisi olla pian valmis, ja olen sen kanssa vasta alkutekijöissä. Ama kuitenkin ehdottaa tekstin deadlinen siirtämistä. Sovimme, että keskiviikkoa varten kirjoitan lyhyemmän ja helpomman tekstin virtuaalisesta kirjoittajakahvilasta ja myöhäistämme tämän tekstin aikarajaa viikolla. Huokaisen helpotuksesta.

Yhteisessä keskustelussa realistisen aikataulutuksen tärkeys nousi myös esiin. Keskustelijat suosittelivat varaamaan ja merkkaamaan tietty aika kirjoittamiselle – että siihen tosiaan on varattu aikansa, eikä kirjoittaminen jää vain asiaksi, jonka tekee ”sitten joskus”. Omalla kohdallani minun täytyy muistaa varata aikaa niin kirjoittamiselle, kuin viimeistelyllekin, ja sen onnistuin tekemään vasta sen jälkeen, kun kertaalleen siirsimme tämän kirjoituksen deadlinea ja kun olin joutunut kunnolla pohtimaan omia toimintatapojani.

Myös taukojen pitäminen on tärkeää – tai kuten eräs keskustelija asian ilmaisi: aivotuuletus. Mielelle onkin hyvä antaa niin lepoa kuin muitakin virikkeitä. Haaste on tietenkin siinä, että tunnistaa, milloin kyse on siitä, että tarvitsee pitää tauko ja milloin taas kannustaa itsensä takaisin kirjoittamisen pariin. Henkilökohtaisesti olen myös huomannut, että liikunan harrastaminen tukee kirjoittamista: yleisesti ottaen saan helpommin ja tehokkaammin kirjoitettua silloin, kun lihakset ovat vetreänä.

Pieni askel

Muistikirjaani kirjoitettuani ja Aman kanssa viestittyäni huomaan yllättäen motivaatiopulan hälvenneen. Minulla on oikeastaan hyvä mieli siitä, että olen saanut edes jotain aikaiseksi, jonkin tunneblokin purettua. Pienikin askel on kuitenkin askel eteenpäin. Samalla minua kuitenkin väsyttää, ja päätän olla avaamatta enää tietokonettani. Suljen muistikirjan – jätän ajatukset turvaan muistikirjan muumien huomaan. Ne saavat hautua, ja minä aion pitää tauon.

Mitä tästä kertomuksestani opimme? Sen, että minulle motivaatiopula on lähinnä vaikeutta saada aikaiseksi, ja ahdistusta siitä. Muille motivaatiopula voi olla jotain muuta. Ehkä motivaatiopula ei terminä ole oikeastaan järin kuvaava, vaan itseltään kannattaa kysyä, mistä oikeastaan on kyse silloin, kun kokee motivaatiopulaa.

Loppujen lopuksi tarina päättyy hyvin: sain kuin sainkin tämän blogipostauksen kirjoitettua uuden deadlinen puitteissa. Lähdin ratkomaan omaa motivaatiopulaani kysymällä itseltäni, mistä tekemisen vaikeus johtuu sekä ottamalla yhteyttä iki-ihanaan Amaan. Pääsin tekemistäni hidastavan ongelman ytimeen, ja ratkaisu tällä kertaa oli  tunnetyön lisäksi kirjoitusaikataulun muuttaminen. Melko pian innostus ja motivaatio kirjoittamista kohtaan myös heräsivät. Tässä onkin ehkä se kaikista keskeisin ajatus ja huomio: motivaatio saapuu tekemisen seurauksena.

Törmäsin myöskin suoraan aihetta käsittelevään, oivalliseen Gradutakuun blogikirjoitukseen, jonka keskeinen sanoma on se, että ajatus siitä, että motivaation tulisi edeltää toimintaa on virheellinen. Emootio, siis tässä tapauksessa motivaatio ja innostus, syntyvät tekemisen myötä. Kysymyksen pitäisikin olla: miten saan itseni liikkeelle sen sijaan, että kysyy, miten saan itseäni motivoitua?

Tämä avasi itselleni uuden tavan suhtautua niin motivaatioon kuin motivaatiopulaan. Tuo blogipostaus ei kuitenkaan ollut väärässä siitä, että motivaatio syntyisi tekemisen myötä: niin kävi tämänkin tekstin kanssa. Innostus tekemiseen syttyi, kun sain edes jotain tehtyä – siis jäsenneltyä tunteitani ja ajatuksiani ja kirjoitettua muistiinpanoja, joiden pohjalta tämäkin teksti otti sitten lopullisen muotonsa.

Kootut vinkit

Suhtautui motivaatioon tai motivaatiopulaan miten tahansa, tässä alla on kootusti yhteisistä keskusteluista nousseet vinkkejä, joista osaa itse käytin saadakseni tämän blogipostauksen aikaiseksi. Muista, että kaikki näistä vinkeistä eivät välttämättä toimi juuri sinulle, mutta kokeile niitä kuitenkin avoimin mielin! Meitä on moneen lähtöön ja kohtaamme kirjoittamisen suhteen erilaisia ongelmia. Blogin kommenttiosioon voit myös jakaa omat vinkkisi. Miten motivoitua tekemään – tai miten saada itsensä liikkeelle?  

1. Itsereflektointi

Tätä voi harjoittaa kirjoitusprosessin jokaisessa vaiheessa. Pohdi ja tunnista, millaiset ovat omat toimintatapasi ja mikä on juuri sinulle helppoa/haastavaa. Voiko jonkin itselle haastavan vaiheen kanssa työskennellessä helpommin motivaatiokin loppua kesken? Kieliikö innostuksen hiipuminen oikeasti siitä, että olisi aika pitää tauko? Onko rima kirjoittamisessa kenties liian korkealla?

2. Aikataulut

Realistinen aikataulutus tukee kirjoitustyötä: varaa kalenteristasi selkeä aika kirjoittamiselle (ettei se ole vain asia, jonka teet ”joskus”). Muista myös varata aikaa levolle, tauoille ja muulle elämälle.

3. Säännöllisyys

Kirjoittamisesta tulee helpompaa, kun sitä tekee säännöllisesti (tai niin ainakin väitetään). Keskustelussa erääksi hyväksi motivaattoriksi mainittiinkin säännölliset kirjoitustreffit muiden työryhmäläisten kanssa (tai sitten vain jonkun muun kirjoittajan kanssa).

4. Tauko

Tunnista tauon paikka. Joskus motivaatiopula viestii tarpeesta levätä ja tehdä jotain muuta ihan hyvällä omatunnolla. Käveleminen, venyttely ja jumppaminen auttavat myös virkistämään mieltä.

5. Innostuksen hakeminen muilta

Esimerkiksi, pelaajien palaute ja debriefit, kiitos –ketjut sekä pelien etukäteisfiilistely voivat auttaa innostamaan.

6. Vertaistuki

Toimivaksi keinoksi motivaatiopulasta eroon pääsemiseksi mainittiin myös muiden työryhmäläisten kanssa keskusteleminen. Joskus pelkkä valittaminenkin jo auttaa!

Vertaistukea voi hakea myös larpintekijöiden residenssin virtuaalisesta kirjoittajakahvila joka toinen keskiviikko klo 20.

7. Palautteen pyytäminen työryhmältä

Tämä kannattaa aikatauluttaa osaksi pelinkirjoitusprosessia. Jos kirjoitat larppia yksin, ehkä voit pyytää joltain kaverilta ideoiden pallotteluun tai valmiin tekstin oikolukemiseen apua.

8. Muista miksi teet tätä

Projektin alkuvaiheessa itselleen voi kirjoittaa ylös syitä, miksi projektia on lähtenyt tekemään. Tälläiseen ylös kirjoitettuun tai äänitettyyn tiedostoon voikin sitten jälkikäteen palata.

Vaihtoehtoisesti voi tehdä kuten minä tämän tekstin kanssa ja kirjoittaa (tai miksei puhua itselleen tai kaverille) ääneen syitä, miksi työstää tiettyä tekstiä – ihan siis siinä kohtaa, kun törmää vaikeuteen saada tekstiä eteenpäin.

9. Palaa inspiraation lähteelle

Soittolistat, leffat, pelit, mistä ikinä oletkaan hakenut inspiraatiota projektiisi voivat auttaa palauttamaan innon tekemiseen.

10. Tapahtumat

Innostusta larpin kirjoittamiseen voi hakea myös erilaisista tapahtumista, kuten X-Conista, Ropeconista tai Larpintekijöiden residenssistä. Kanssatekijöiden kanssa keskusteleminen voi innostaa! Myös itsessään larppaaminen ja muiden peleissä käyminen voi antaa ideoita oman pelin järjestämiseen.

+ Pieni askel

Joskus kirjoitusprojektista kasvaa varsinainen mörkö, luotaantyötävä vuori hoidettavia asioita, ja silloin tuntuu vaikealta tarttua työhön. Muista, ettei kaikkea tarvitse saada valmiiksi yhdellä kertaa. Riittää, kun teet jotain – pienikin askel on askel eteenpäin. Tällainen pieni askel voi olla jokin ylläolevan listan vinkeistä, esimerkiksi se, että kirjaat itsellesi ylös, miksi tekeminen takkuaa.

Käytännön vinkki itsessään kirjoittamiseen liittyen on myös niin kutsuttu pomodoro –taktiikka, jossa ideana on se, että valitsee itselleen tehtävän, säätää ajastimeen 25 minuuttia ja työskentelee keskeytyksettä ajastimen soimiseen saakka.

Pomodorosta voi lukea lisää esimerkiksi Gradutakuun blogista .

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *